Taas yksi viikko tästä kaikesta takana...

Taas yksi viikko takana... Pakolliset asiat tehty... kuten hengittäminen, syöminen, äitinä oleminen... Ja olen tainnut nauraakin muutamaan otteeseen. Kaikesta tästä jännää tekee sellanen seikka että elän avioliitossa, jossa ei ole kertakaikkiaan mitään järkeä. Avioliitossa, joka saa mut päivittäin miettimään elämän tarkoitusta ja kuolemaa.. Luin taannoin jostain lauseen joka kuului; tapa se, joka saa sinut ajattelemaan itsesi tappamista, mutta kuitenkin, minulle on opetettu, että kuspäiden takia ei kannata vankilaan lähteä, joten se siitä. Olen myös miettinyt pääni miltei ouhki että miten tästä tilanteesta ja tunneskaalasta voisi sitten päästä pois.. Vielä ei ole sopivia vaihtoehtoja osunut kohdalle. Pohdinkohan mä tätä samaa täällä vielä 20 vuoden kuluuttua!?! Älkää pelätkö; ENPOHDI :D