Time to touch...

Onkohan kukaan muu etsinyt koskaan toista, vain saadakseen kosketuksen... Oikeastaan minkälaisen tahansa, pääasia että tuntuu, ja voi huomata vielä olevansa elossa.

Yksin yhdessä ajatusten kanssa..

Mielen levottomuus! Mä oon keksiny tälle mun "tilalle" nimen, jes! Ajatukset laukkaa ja huutavat niin että tekisi mieli välillä huutaa niille että TURVAT TUKKOON!! Välillä ne on kyllä aika hauskojakin, jos sattuu olemaan sillä tuulella että joku asia hymyilyttää. Useasti ajatukset pyörii myös sellasen tosiasian ympärillä, että kukaan ei tunne mua.. Enkä tarkota nyt mitään sellasta että oisin saanut pidettyä salaisuuksia itestäni, vaan nimenomaan juuri sitä että kukaan ei oikeasti tunne mua. Ympärillä ja elämässä toki on ihmisiä, läheisiäkin, perhe ja kavereita, muutama ystäväkin.. Mutta kukaan ei oikeesti tiedä mitä mun elämä on, mitä mun elämässä on ja tapahtuu, mitä mä oikeesti aattelen ja teen.. Ja ettei mua oikeesti naurata. Ei sillä, etteikö iloisia asioita ois ympärillä. Oon menettänyt paljon, sellastakin mitä ei voi koskaan saada enää missään muodossa takaisin. Yksi esimerkiksi on mennyt aika.. No, sen perään on turha märehtiä.. Se meni, eikä edes viheltänyt mennessään..